mä pelkään aina jotakin
vaikka oisin vanhakin
heiluvia hampaita
myrskyisiä tuulia
lyöntiä joka suututtaa
sanoja jotka satuttaa
sitä pientä poikaa unelmoivaa
kotiportin nurkilla
hattu täynnä tähtiä
jalat polvista kolhuilla
kädet vielä kehdossa
katse horisontissa
mä näin sen taas eilenkin
joka päivä ja tänäänkin
nyt on aika lähteä
jos aikoo junaan ehtiä
mut raskaita kahleita
ei oo helppo katkaista
tehdä edes päätöstä
pihamaalta lähteä
hattu täynnä tähtiä
jalat polvista kolhuilla
kädet vielä kehdossa
katse horisontissa
hattu täynnä tähtiä
jalat polvista kolhuilla
kädet vielä kehdossa
katse horisontissa
