Laps olen köyhÀn, kauniin Karjalan,
Nyt vaikka vierahissa vaellan.
Siell Àiti tuuditti mun kehtoain
Ja laulut Laatokan ma kuulla sain.
Kun tyyni milloin oli pinta veen,
Ma kuulin niinkuin soinnut kanteleen.
Kun myrsky sai, löi aallot rantoihin.
Ma niitÀ pelkÀsin ja rakastin.
Sinne, sinne kaipaan ain
MissÀ kerran kehdon sain.
Pois tÀÀltÀ kaipaan kotiin Karjalaan.
Laps olen köyhÀn kauniin Karjalan,
Vaan perinnön sain kaikkein kalleimman.
Sain laulun, soiton lahjan sydÀmeen.
En niitÀ vaihtais onneen maalliseen.
Kun kaipaus saa mielen murheeseen,
Teen lauluun surullisen sÀveleen.
Kun ilon riemun vuoro milloin saa,
Se myöskin lauluissani kajahtaa.
Silloin joulu aina ois,
Onnen rintaani se tois,
Jos pÀÀsisin taas kotiin Karjalaan.
